Itsestäni

Olen syntynyt 1954 Helsingissä. Opiskellut filosofiaa ja kirjallisuutta. Aikaisemmin toiminnut kokeellisessa ruotsalaisessa teatteriryhmässä Institutet för Scenkonst. Työskennellyt kehitysvammaisten työnohjaajana ja mielisairaalassa. Poliittisesti aktiivi Vihreässä puolueessa. Paraisten kaupunginhallituksen ja valtuuston jäsen. Keramiikanopettaja työväenopistossa. Turunmaan Keraamikkojen Killan jäsen.

Olen toiminut keraamikkona 80-luvulta lähtien. Työskentelen pääasiassa dreijatun kivitavarakeramiikan kanssa. Työssäni pyrin mahdollisimman suureen omavaraisuuteen: valmistan lasitteeni ja jotkut massat itse, poltan keramiikkani puupolttoisissa uuneissa ja pilkon polttoon tarvittavat puut vuoden etukäteen. Menettely on työläs, mutte se tuo minut samalla lähemmäksi itse prosessia.

Käsityöläisen mietteitä

Toimintani keraamikkona ei rajoitu pelkkään keramiikan valmistamiseen ja myymiseen. Työni kautta jatkan omalta osaltani perinnettä joka ulottuu aina kivikauteen asti. Ruukkujen dreijaaminen, lasittaminen ja polttaminen on osa ikimuistoista inhimmillistä toimintaa. Tämä ilmenee myös esineitteni muotokielessä: dreijaustekniikka ja kulttuuriperintömme antavat monelle esineelle ajattoman leiman. Kukaan ei lähde kyseenalaistamaan kannun tai kulhon merkitystä tai tarkoitusta, koska näistä esineistä on vuosituhansien saatossa tullut erottamaton osa meidän maailmaa, ne ovat aidosti ihmisen luomia. Tarkoitukseni ei myöskään ole pyrkiä muuttamaan jotain joka on osoittautunut toimivaksi ja joka omasta mielestäni on kaunista.

En kuitenkaan koe että tällainen asenne johtaisi mekaaniseen toistoon tai luovuuden puutteeseen. Tähän piirteeseen törmäämme ensisijaisesti teollisessa tuotannossa. Ero teollisen tuotannon ja käsityön välillä löytyy kontrollin tarpeessa. Teollisen esineen täytyy sataprosenttisesti vastata muotoilijan tai insinöörin ideaa eikä saman sarjan esineissä saa olla minkäänlaisia eroja. Teollisen tuotannon vaatimus täydellisestä kontrollista on selitettävissä, mutta samalla se on mielestäni osoitus suvaitsemattomasta asenteesta todellisuutta ja elämän monimuotoisuutta vastaan. Ei ihme että teollisesti tuotetut esineet tuntuvatkin kuolleilta ja että teollinen tuotanto luo ympäristöongelmia.

Aidossa käsityössä sitävastoin esine on eräänlaisen vuoropuhelun tulos jossa materiaali, tekniikka ja käsityöläinen vaikuttavat toisiinsa. Käsityöläisenä ei voi pakoittaa materiaalia toteuttamaan omat ideat, vaan onnistunut esine on aina kokemuksen, materiaalituntemuksen ja valmistustekniikan yhteistulos. Tällaisessa esineessä materiaali ja tekniikka ilmenevät luonnollisella tavalla niin, että esineelle jätetään tietoisesti oma tila, mahdollisuus kertoa omasta luomisestaan. Tilan jättäminen on kontrollin vastakohta, se muistuttaa enemmän pyyntöä joka samalla antaa esineelle oikeutuksen olla olemassa, mahdollisuuden olla ainutlaatuinen. Samoin kuin kivi rannalla tai metsän puu puhuttavat meitä pelkällä olemisellaan niin käsin tehty esine puhuu meille muodollaan, pinnallaan ja materiaalillaan. Joka osaa kuunnella tällaista kertomusta ymmärtää myös miksi käsityöesine pystyy vanhenemaan kauniisti.

Elämme aikakaudessa joka on hukkumassa esineisiin. Tämä haastaa meitä käsityöläisiä miettimään työmme tarkotusta. Miten luoda esineitä joilla on oikeutus olla olemassa tässä maailmassa ilman että ne osallistuisivat yhä paisuvaan tavaroiden tulvaan? Oman toimintani kautta yritän vastata tähän haasteeseen.

Omia ja yhteisnäyttelyjä

1993 Parainen, Vanha Kunnantupa
1999 Parainen, Vanha Kunnantupa
2000 Parainen, Vanha Kunnantupa
2000 Turku, Kuvataidekoulun Galeria
2001 Parainen, Vanha Kunnantupa
2004 Parainen, Vanha Kunnantupa
2005 Venäjä, Velikij Novgorod
2005 Turku, Brinkkalan Galleria
2006 Venäjä, Velikij Novgorod
2006 Tanska, Boerglum Kloster
2007 Helsinki, Galleri Oljemark
2008 Fiskars, ”Tulessa Syntynyt”
2008 Naantali, Kulttuuritalo
2008 Venäjä, Komi, ”Zarnij Kyas”
2008-2009 Helsinki, Galleri Bengelsdorff
2009 Turku, Brinkkala Galleri
2009 Parainen, Vanha Kunnantupa
2010 Turku, Galleri Campus
2011 Korppoo, Korpoström
2011 Hauho, Hovikartano
2012 Valkeakoski, Voipaala, ”CERAMEGA”
2013 Parainen, Vanha Kunnantupa
2015 Parainen, Vanha Kunnantupa